Ignatius Loyolan (1491-1556) elämäkerta on hengellinen klassikko. Teoksessa Ignatiuksen hahmo siirtyy sivummalle - kaiken takaa kuultaa kristinuskon suuri kertomus. Ignatius de Loyolan (1491-1556) Autobiografia on hengellisen elämäkertakirjallisuuden klassikko. Societas Iesu -sääntökunnan eli jesuiittajärjestön perustajana ja klassisten hengellisten harjoitusten luojana tunnettu Ignatius antoi vuonna 1551, elämäntyönsä pääosan ollessa jo takanapäin, "selvityksen kaikesta, mitä hänen sielussaan oli tapahtunut tähän hetkeen asti".

Klassikon asemastaan huolimatta kirja on elämäkertakirjallisuuden piirissä erikoislaatuinen ja muista poikkeava teos. Vaikka kirja sisältää tarkkojakin kuvauksia Ignatiuksen vaiheista, se ei ole muistelmateos. Pyhiinvaeltajan kertomuksessa ei varsinaisesti kerrotakaan itse Ignatiuksesta, vaan Jumalan työstä tämän välityksellä. Kertomuksen edistyessä Ignatius ikään kuin häipyy sivummalle, ja hänen ja hänen kumppaniensa vaiheet muodostuvat oudon läpinäkyviksi: kaiken takaa kuultaa kristinuskon suuri kertomus.

Kirjan on kääntänyt ja johdannolla ja selityksillä varustanut professori Seppo A. Teinonen. Se on ilmestynyt ensimmäisen kerran suomeksi vuonna 1979.