Teoksellaan Villi iiris (The Wild Iris 1992) nobelisti Louise Glück murtautui lopullisesti yhdysvaltalaisten lukijoiden tietoisuuteen. Hengästyttävän kauniit runot tutkivat luontoa, kuolevaisuutta, aikaa, hengellisyyttä, identiteettiä ja rakkautta, ja päätyvät ylistämään elämän tulikoetta – kirjailijan jo tutuksi tulleella, selkeällä ja varmalla käsialalla.

Teos palkittiin Pulitzer-runopalkinnolla vuonna 1993. Kirja sai myös Poetry Society of America -seuran jakaman William Carlos Williams -palkinnon.

"Louise Glück on runoilijana voimallinen ja unohtumaton hahmo. Hänen runoutensa on saavuttanut epätavallisen tason, jolla se ei ole sen enempää 'tunnustuksellista' kuin 'intellektuaalistakaan' sanojen tavallisissa merkityksissä, joita usein pidetään vastapooleina runouden elämässä [...]. Mikä ihmeellinen kirja Villi iiris onkaan, ilmestyessään tämän vuosisadan loppuessa, kukkien kielellä kirjoitettuna." -- Helen Vendler, The New Republic.

"On vain harvoja elossaolevia nykyrunoilijoita, joiden uuteen teokseen tarttuu aina yhtä innokkaasti. Louise Glück komeilee tuon listan kärjessä. Hänen runojensa tunteen intensiivisyys ja retorinen voima ovat kiistattomia. [...] Niille on ominaista pakoton hallinnan tuntu ja ilmaisun selkeys, joka skalpellin tavoin viiltää halki utuverhon toivon ja tuskan väliltä." -- David Biespiel, The Washington Post.