Minne ikinä menetkin
Kiukku kohosi aina, kun Santa katsoi Louis’ta. Mies oli niin ylimielinen ja alentuva ja… ja… pahuksen puoleensavetävä! Vaikka eihän Santa voinut Louis’ta syyttää siitä, että hänen ajatuksensa menivät aina solmuun heidän kohdatessaan. Ja niin tapahtui aivan liian usein! Hänen pitäisi vain pysytellä kaukana miehestä, niin kaikki olisi hyvin…
Ylpeys ja nautinto
Miranda loikkasi kirkaisten vuoteesta ja hapuili hätäisesti peitettä alastoman vartalonsa suojaksi. Kun hän oli illalla mennyt nukkumaan, hän oli ollut talossa yksin. Nyt siellä oli mies. Ja hänen vuoteessaan!
Gianni tuijotti häkeltyneenä sähäkkää punapäätä, joka onnistui näyttämään yhtä aikaa sekä pelästyneeltä että uhmakkaalta. Hän oli saapunut tätinsä talolle keskellä yötä ja vajonnut lopen uupuneena vierashuoneen sänkyyn – ja herännyt sitten vertahyytävään huutoon. Kyseessä oli selvästikin valitettava sekaannus. Gianni oli tullut maalle lepäämään, mutta ensimmäiseksi hänen oli vakuutettava villisti häntä tuijottava kaunotar siitä, ettei hän ollut tullut tänne katalissa aikeissa.