Ranskan kirjallisessa maailmassa kuohui, kun tuhansia liuskoja Louis-Ferdinand Célinen varastettuja käsikirjoituksia tuli yhtäkkiä päivänvaloon. Ennen julkaisematon proosateos Sota (Guerre) nousi myyntilistoille yli puoli vuosisataa tekijän kuoleman jälkeen.

Ravisteleva kertomus alkaa keskeltä ensimmäisen maailmansodan kaaosta, Belgian rintamalta, jolla Céline parikymppisenä taisteli ja haavoittui. Päähenkilö Ferdinand makaa verisenä maassa tykistökeskityksen jälkeen. Ympärillä on ruumiita, miehen käsi on pahasti vahingoittunut ja pään sisällä jyrisee sodan meteli, joka ei jättäisi häntä enää koskaan rauhaan.

Ferdinand päätyy sotasairaalaan, jossa seuraa kivun ja absurdien tapahtumien värittämä toipumisjakso. Tajunnassa jauhaa sodan lihamylly, jonka rytmi tiivistyy Célinen lauseiden raa’aksi musiikiksi.

Traumaattisen omakohtaisista kokemuksista nouseva kertomus on läheistä sukua Célinen legendaariselle esikoisteokselle Niin kauas kuin yötä riittää (1932). Suvereeni ja illuusioton proosa nosti Célinen aikoinaan kirjalliseen maineeseen, jota ei ole himmentänyt edes kirjailijan myöhempi sekoilu antisemitismin sakeudessa.

Louis-Ferdinand Céline (1894–1961) oli ranskalainen kirjailija. Célinen läpimurtoteos Voyage au bout de la nuit (Niin kauas kuin yötä riittää) ilmestyi 1932. Tämä osittain omaelämäkerrallinen romaani rikkoi kirjallisia konventioita viljellen muun muassa slangia ja räävittömyyksiä, eikä sitä voi asettaa mihinkään aikansa kirjalliseen tyylisuuntaukseen. Kirjan yleinen sävy on melkoisen synkkä, nihilistinen ja pessimistinen, joskin monet näkivät siinä myös paljon huumoria – seikka, joka lähinnä raivostutti Célineä.
Alkuteos: Guerre.