Siperiaa sanoiksi - uralilaisuutta teoiksi tarkastelee unohdetun antropologian uranuurtajan Kai Donnerin (1888-1935) elämäntyötä: integroitumista tutkimusperinteisiin, kenttätyöperiodia Siperiassa, poliittista toimintaa ja hänen tuottamiaan etnografisia kuvauksia. Donner erosi aikalaistutkijoistaan eläytyvän ja moni-ilmeisen kenttätyötapansa ja kirjallisen tyylinsä puolesta. Hän toimi myös kentttyömatkojensa jälkeen aktiivisesti poliittisena organisaattorina. Donner liittyi M. A. Castrénista alkaneeseen tutkimusperinteeseen, jonka tuntomerkkinä voidaan pitää kokonaisvaltaista ja subjektiivista kenttätyömetodia ja hyvin tutkimuskentän "kohinaa" tallentavaa etnografista tyyliä. Tieteellisten ja aatehistoriallisten syiden lisäksi Donnerin elämänhistoriasta on löydettävissä myös joukko psykologisia tekijöitä, jotka selittävät hänen myöhempiä vaiheitaan ja valintojaan. Hänet voidaan myös laskea mukaan siihen vähälukuiseen suomalaistutkijoiden joukkoon, joka 1900-luvun alkuvuosikymmeninä haki rohkeasti vaikutteita Suomen rajojen ulkopuolelta - brittiläisestä ja skandinaavisesta tutkimusperinteestä.