Nyt puhuu päätoimittaja: "Pahinta, mitä tälle porukalle voisi tapahtua, olisi menestys!" Hymy-lehden päätoimittajana vuosina 2009 - 2011 häärineen Sami Lotilan tarina hakee vertaistaan suomalaisen lehdistön ja yrityselämän historiassa. Lotila erotettiin luottamuspulaan vedoten vain kaksi viikkoa sen jälkeen, kun hänelle oli maksettu täydet bonukset ja luvattu erillinen palkankorotus erinomaisesta työstä ja tuloksesta. Päiväkirjassaan Lotila käsittelee lopputiliinsä johtanutta tapahtumasarjaa mutta laajemminkin pestiään legendaarisen viihdelehden konemiehenä. Kaksivuotista rupeamaansa päätoimittajana Lotila kuvaa "tragikoomiseksi", "raamatullisiin mittasuhteisiin paisuneeksi synkäksi sielunmessuksi" sekä "moraalin murskanneeksi kärsimysnäytelmäksi". No huh huh!

Päiväkirjan sivuilla seikkailee Lotilan ohella Suomen julkkiskaartin A-ketju mukanaan Sofi Oksanen, Juha Vuorinen, Johanna "Tuksu" Tukiainen, Jari Tervo, Peter Franzén, Jouni Hynynen, Anu Saagim, Jari Litmanen, Oskari Katajisto ja moni muu. Kirjasta on luettavissa se ahdinko ja epätietoisuus, johon moni suomalainen lehti on ajautunut tai ajanut itsensä. Toimitukset ovat pelokkaita, käpertyvät sisäänpäin ja uskottelevat, että mediamaailmaa moukaroivat vaikeudet ovat vain väliaikaisia. Energiaa tuhlataan inhimillisen surkeuden äärirajoja koettelevaan keskinäiseen valtapeliin, kun kukaan ei uskalla puhua ongelmista niiden oikeilla nimillä. Lotilan päiväkirjamerkinnät laajenevat myös ankaraksi kasvu- ja selviytymistarinaksi, jonka sanoman voi tiivistää lääkehuuruissaan toikkaroivan päätoimittajan omin sanoin: "On tärkeetä tehdä aina välillä jotain törkeetä!"