Elias Lönnrotin (1802-1884) Kalevalan ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1835 ja kansalliseepoksena tunnettu laajennettu laitos vuonna 1849. Kun sen painos loppui, Lönnrotia pyydettiin toimittamaan koulujen tarpeita varten lyhennetty laitos. Näin syntyi 1862 ns. Koulu-Kalevala.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran asettama tutkijakunta luonnehti lyhennetyn Kalevalan käsikirjoitusta: "- - Lyhennys on tehty taitavalla ja aralla kädellä, niin ettei voi sanoa pois jääneen mitään varsin tärkeää ja kaunista. Kalevalan monin paikoin liika laveasuisuus tässä on pantu ahtaammalle. Siitä syystä toivomme muinais-runomme tämän kirjan kautta saavan monta ystävää, joita vanhan Kalevalan pitkäpiimäisyys on pelottanut."
Tämän niteen esipuheessa Pekka Laaksonen kertoo, miksi suurin odotuksin valmistunut teos sai vaisun vastaanoton ja miksi tutkimuskin on sen unohtanut. Lyhennetty Kalevala avaa kiinnostavan näkökulman Lönnrotin poeettisiin ja ideologisiin valintoihin tilanteessa, jossa vain arvokkain ja tärkein oli mahdollisuus säästää.