Rukoushelmissä yhdistyy vuosisatainen rukouksen perinne ja tämä hetki.

Nyt luterilaisetkin ovat saaneet oman rukoushelminauhansa. Rukouksen konkreettisia apuvälineitä on perinteisesti vierastettu luterilaisessa kirkossa, mutta ilmeisen turhaan, sillä rukoushelmet ovat auttaneet monia löytämään rukouksen merkityksen uudella tavalla. Rukoushelmet ovat tulleet suosituiksi jopa rippikouluissa.

Syysmyrsky pakotti Ruotsin luterilaisen kirkon piispa Martin Lönnebon rantautumaan Välimeren pieneen saareen. Tuolloin syntyi ajatus rukoushelmirenkaasta (frälsarkrans). Rukoushelmissä yhdistyy vuosisatainen rukouksen perinne ja tämä hetki, ihmisen ilot ja surut. Käden ja silmän meditaatiossa 18 helmeä ohjaa hiljaisuuteen, rippiin, kiitokseen, rakkauteen ja sakramentteihin. Jokainen voi hiljentyä niiden kanssa itselleen sopivalla tavalla.

Suomenkielisen kirjan kauniin runolliset tekstit on kirjoittanut Kaisa Raittila. Rukoushelmiä voi käyttää yhteisissä hartaushetkissä, henkilökohtaisessa hiljentymisessä mutta myös opetuksen apuvälineenä, vaikkapa nuorten kanssa. Kirjassa on kaksi osaa: alkuosa on tarkoitettu nuorille ja aikuisille, lopussa on lapsille soveltuvat helmirukoustekstit.

Kaisa Raittila on vapaa toimittaja ja kirjailija.