Unohdetaan hetkeksi raz dva tri -kurssi ja idän eksotiikka. Venäläinen nykytodellisuus on jo läsnä suomalaisessa arjessa, joka päivä. Miten sen kanssa eletään? Tämä kirja tiivistää tarinoiksi käytännön kokemusta ja tutkimustietoa monilta elämänaloilta. Konkreettiset esimerkit neuvottelemisesta, työelämästä, ihmissuhteista ja perhearvoista valaisevat sitä, minkälaisissa asioissa todennäköisimmin syntyy väärinkäsityksiä, virhearviointeja, ohi puhumista ja tarpeetontakin ristiriitaa.

Leena Liukkosen teoksessa on kyse myös siitä, keitä me itse olemme ja miksi katsomme venäläisiä niin kuin katsomme. Osa Venäjästä kun on katsojan silmässä. Pohjoismaat ovat harvinainen järjestyksen, tasa-arvon ja turvallisuuden saareke tässä maailmassa, jonka mittakaavassa Venäjä on normaali maa ja me olemme poikkeus. Tai oikeastaan Venäjä on kokonsa ja monimuotoisuutensa takia enemmän maanosa kuin maa.

Myös historialla on osuutensa asiassa. Talvisodan lisäksi kannattaa katsoa vähän kauemmaskin taaksepäin. Läntisen ja itäisen sivilisaation raja ei syntynyt kylmän sodan vuosikymmeninä vaan niitä edeltävien vuosisatojen kuluessa, venäläisyyden kulttuurinen vaikutus jäi vähäiseksi jopa autonomian ajan Suomessa. Neuvostoaika vain sinetöi henkisen torjunnan ja kulttuurierojen syvenemisen, ja ihmisten välinen vapaa arkipäiväinen kanssakäyminen kutistui olemattomiin.

Erilaisista kulttuureista lähtöisin olevat ihmiset eivät aina voi olla kaikista asioista yhtä mieltä, mutta taustojen ja historian ymmärtäminen helpottaa tilannetta. Siksi kirjoitin omista ja muiden kokemuksista kirjan, jonka olisin halunnut itse lukea. Mieluiten jo Moskovan junassa matkalla ensimmäisiin neuvotteluihin 25 vuotta sitten.- Leena Liukkonen