Hyvinvoinnista on tullut iskusana, jota hoetaan poliittisissa puheissa ja lehtien palstoilla.
Hyvinvoinnin määritelmästä ollaan kuitenkin harvoin yksimielisiä.

Jyri Liukko kartoittaa tutkimuksessaan henkivakuutusteknologian tuottamaa hyvinvoinnin eetosta ja sen historiallista muotoutumista. Minkälainen sisältö hyvinvoinnille annetaan? Minkälaisia pyrkimyksiä hyvinvoinnin ajatellaan edellyttävän tietyssä yhteiskunnallisessa tilanteessa?

Lähtökohtana on vakuutuksen tarkasteleminen ajattelutapana. Tutkimuksessa tuodaan esiin niitä vakuutuksen käytäntöjä ja järkeilytyylejä, jotka muokkaavat ajattelutapoja
ja toimintamalleja. Kirjassa henkivakuutuksen kontekstina ja vastinparina on sosiaalivakuutus.

Huomio kiinnittyy näiden kahden vakuutusinstituution vuorovaikutukseen ja vakuutuksen historialliseen, institutionaaliseen ja kulttuuriseen taustaan. Liukon
näkökulma vakuutukseen on suomalaisessa keskustelussa uusi ja merkittävä avaus.