Iäkkäät käyttävät muita yleisemmin lääkkeitä kuten psyykenlääkkeitä. Niiden käyttöön liittyy sivuvaikutuksia (kaatumiset, väsymys, muistihäiriöt, jäykkyys, matala verenpaine). Myös elimellisten sairauksien (epilepsia, huimaus) lääkkeet voivat väsyttää. Haitallisen lääkityksen lopettamisen on kuvattu parantaneen toimintakykyä. Koska 1990-luvulla avohoidon lääkekehitystä ei tiedetty, kahdessa poikkileikkausaineistossa (1990-91 ja 1998-99) verrattiin lääkkeiden käyttöä viikon ajalta Lounais-Suomessa. 1990-luvun lopun kaikki Suomen lääkkeet jaettiin 4 luokkaan rauhoittavuuden/väsyttävyyden mukaan. Rauhoittavimpien/väsyttävimpien lääkkeiden käyttö oli yleistä (40 % käyttäjistä). Heillä oli usein monilääkitys, verisuonisairauksien-, allergioiden- ja kipulääkkeitä. Rauhoittavien käyttäjä oli tyypillisesti yli 80-vuotias nainen, jolla oli pitkäaikaissairauksia, joka koki terveydentilansa/elämänlaatunsa huonoksi, ja oli KSH:n asiakas. Lääkkeiden käyttö ja monilääkitys (>5 reseptilääkettä) yleistyivät 1990-luvulla. Lähes jokainen yli 84-vuotias käytti lääkettä, ja monilääkitys yleistyi, erit. naisilla. Monilääkittyjä olivat pitkäaikaissairaat, valvotun KSH:n potilaat, joilla oli huonoksi koettu terveydentila. Psyykenlääkkeiden käyttö kasvoi hieman (eniten uni- ja masennuslääkkeiden). Niitä käytettiin säännöllisesti, unilääkkeitä vastoin suosituksia. Vanhimmat käyttivät useimmin psyykenlääkkeitä. Monilääkitys ja runsas rauhoittavien käyttö olivat yhteydessä huonoon fyysiseen toimintakykyyn. Lääkärin tulisikin tarkistaa säännöllisesti iäkkään lääkitys ja karsia haitalliset lääkkeet. Geriatrin konsultaation tulisi olla lääkäreiden saatavilla. Lääkkeiden käyttäjien elämänlaatua ja toimintakykyä tulisi parantaa. Kotihoidon henkilökuntaa tulisi kouluttaa havaitsemaan lääkkeiden sivu- ja yhteisvaikutuksia. Lääkkeiden haitallisten vaikutusten ja tutkimuksessa kehitetyn rauhoittavien/väsyttävien lääkkeiden listan tulisi olla helposti saatavissa tietokannoista työasemilla