Teos tutkii osallistavaa valokuvausta. Tutkimus tarkastelee asunnottomuuden ja köyhyyden kuvallisia esityksiä, laajentaa käsitystä osallistuvasta ja osallistavasta valokuvauksesta ja lisää ymmärrystä yhteiskunnallisen osallistumisen merkityksestä.
MUKANA KUVASSA kehittää osallistavaa valokuvausta vapautuksen käytäntönä kasvatusfilosofi Paulo Freiren (1921–1997) ajatusten pohjalta.
Tutkimuksessa kuvataan ja analysoidaan valokuvausprojektia, jossa yhdeksän asunnottomuutta kokenutta ihmistä ryhtyi valokuvaamaan karua arkeaan kaduilla. Asunnottomuutta kokeneille valokuvaus oli keino tehdä näkyväksi heille itselleen merkityksellisiä asioita. Projektin aikana he tuottivat kuvallista vastapuhetta asunnottomien stigmatisointia vastaan.
”Se oli yks syy minkä takia mä halusin siihen mukaan, ett saadaan sitä parempaaki julkisuutta meille ihmisille, ihmisinä meille asunnottomille, ettei me olla vaan niinku objekteja.”