Karhulassa (nykyisin osa Kotkaa) toimi vuosina 1969-1979 Kåren Kellari, yksi maamme ensimmäisistä diskoista. Tässä kirjassa luodaan katse diskon historiaan, tarkastellaan diskokulttuurin saapumista Suomeen ja dokumentoidaan paikallisen tason nuorisokulttuuria.

Legendaarinen Kåren Kellari ei ollut poikkeus: samantyyppisiä nuorisopaikkoja syntyi 1960-1970-luvuilla kautta maan. Suomalaisessa diskossa yhdistyi seurantalojen, nurkkatanssien, ohjelmallisten iltamien, tanssilavakulttuurin, koulutanssien ja popkonserttien perinne mannermaisten jazzklubien ja diskojen globaaliin esikuvaan. Kåren Kellarin tapauksessa oli erityistä, että disko syntyi suhteellisen pienelle paikkakunnalle, joka ei sijainnut maamme suurten kaupunkien vaikutuspiirissä, ja osoitti silti - tai juuri siksi - elinvoimansa.

Disko muodostui merkittäväksi vapaa-ajanviettopaikaksi ensin poppareille ja hipeille, ja 1970 luvun puolivälistä myös punkkareille ja diskohileille. Nuorten tarve luoda ympäristö omista lähtökohdistaan mahdollistui myös Kåren Kellarissa, josta tuli erilaisten nuorisokulttuurien kohtaamispaikka. Diskon pimeys, tungos, tupakansavu ja musiikin pauhu yhdistivät nuoria asiakkaita ja häivyttivät eroja heidän välillään.

Liisa Avelinin tutkimus tarjoaa uuden näkökulman suurten ikäluokkien nuoruuteen ja osallistuu lisäksi keskusteluun rocknostalgian ilmentymistä 2000-luvulla. Kirjan kuvituksena on runsaasti aiemmin julkaisematonta materiaalia.