Herkkä kuvakirja luovuudesta ja nähdyksi tulemisen tarpeesta. Sulo rakastaa mustekalapehmoaan. Öisin hän näkee unia, joissa Mustis vaihtaa maagisesti väriä, jotta se pystyy suojautumaan vaaroilta. Kun Sulo kohtaa kiusaajia puistossa, hän tahtoisi itsekin olla kuin mustekala ja hävitä näkyvistä. Sulon on vaikea löytää sanoja, joilla kuvata oloaan. Erään yön jälkeen hän kuitenkin keksii keinon kertoa tunteistaan ja uskaltaa viimein olla oma itsensä. ”En halua enää olla näkymätön”, Sulo sanoi päättäväisesti. ”Haluan olla enemmän oma itseni.”