Helmi Krohn (1871–1967), Aino Kallas (1878–1956) ja Aune Krohn (1881–1967) valitsivat kukin elämäntehtäväkseen kirjoittamisen. Laajaan kirjemateriaaliin pohjautuva tutkimus tarjoaa kulttuurihistoriallisen analyysin naisten kirjailijaksi tulemisesta ja kirjailijana olemisesta näiden kolmen sisaren kautta. Tarkastelun kohteena ovat esimerkiksi kääntäjän, toimittajan, elämäkertakirjailijan ja kriitikon ammatit. Helmi ja Aune Krohn avaavat unohduksissa ollutta uskonnollisen kirjoittamisen traditiota sekä tuntemattoman luvun suomalaisen spiritualismin historiaan. Kirjoittamista tarkastellaan paitsi toiminnan myös ihmissuhteiden ja tunnemaailman tasolla, jolloin kohteena ovat niin sisaruuden monimutkainen kudelma, fennomaanisen perheen perintö kuin kiihkeät taiteilijaystävyydet.

Tutkimus rakentaa rosoisuudessaan täyteläisiä henkilökuvia sekä tarkastelee 1900-luvun taitteen ja alun suomalaista kirjallista maailmaa omaperäisistä näkökulmista. Maarit Leskelä-Kärki pohtii kirjeitä historiantutkimuksen lähteenä sekä historioitsijan suhdetta menneisiin yksilöihin. Mitä merkitsee toisesta ihmisestä kirjoittaminen? Millaisia eettisiä vaatimuksia se tutkijalle asettaa?