Anna Karenina elää ilottomassa avioliitossa ylhäisen pietarilaisen virkamiehen Kareninin kanssa. Kun hän kohtaa elegantin ja miehekkään kaartinupseerin kreivi Vronskin, se merkitsee hänen toimettoman, rauhallisen elämänsä loppua, voittamatonta intohimoa ja huumaavaa onnea, johon kuitenkin kätkeytyy jo tulevan murhenäytelmän siemen.

Rakkaustarinan taustalle Tolstoi on luonut unohtumattoman kuvan 1870-luvun Venäjästä, Pietarista ja Moskovasta, maaseudusta aateliskartanoineen ja talonpoikaistiloineen, tsaarinajan kaikista säädyistä, ihmiskohtaloista joita vain hänen kaltaisensa kertojamestari on pystynyt elävöittämään.

Arja Pikkupeura on tarkistanut Eino Kaliman suomennoksen vuodelta 1911.

Anna Karenina on maailmankirjallisuuden suurimpia rakkausromaaneja, jonka Leo Tolstoi (1828-1910) kirjoitti Sodan ja rauhan jälkeen vuosina 1875-77. Näiden pääteostensa jälkeen Tolstoi suuntautui uskonnolliseen ajatteluun ja yhteiskunnalliseen anarkismiin: hän tahtoi luopua omaisuudestaan köyhien hyväksi ja tehdä ruumiillista työtä. Hänen vaikutuksestaan syntynyt tolstoilainen koulukunta levisi laajemminkin Eurooppaan. Romaanikirjailijana Tolstoi on maailmankirjallisuuden voimahahmoja, realisti ja syvällinen ihmistuntija. Hän on myös taitava novellisti.