Tutkija-tietokirjailija Leo Koutaniemen muistelee kirjassa tutkimustyönsä vuoksi tekemiään matkoja maan ääriin. Matkat alkoivat vuonna 1978. Kirja pohjautuu tekijän päiväkirjamerkintöihin. Kirjassa on runsas kuvitus, kuvia 333 kpl.

Tuuria on monenlaista. Kuusamon tiettömään korpeen syntyneenä minulla kävi hyvä tuuri, kun rohkenin lähteä mukaan yhteiseurooppalaiseen hankkeeseen kymmeneksi vuodeksi. Sen myötä portteja alkoi avautua eri puolille maailmaa.

Niitä aukeni suunnissa Islanti – Puola – Eurooppa – Amerikka - Siperia / Moskova - Etelämanner – Kiina _karjala / Kuola. Islanti oli ja on kummajainen kaikkinensa. Puola opetti, miten tulla toimeen sosialistisessa systeemissä. Eurooppa näytti tietä, mikä minusta isona tuli. Amerikassa tuli nähtyä kuinka vuoren laki voi lentää taivaan tuuliin ja nuoret lihavat naiset laahustivat kaduilla cokis-törppöineen aivan kuin siinä ei olisi mitään kummallista. Siperia oli aivan outo vainajien noustessa haudoistaan. Etelämantereella aurinko kiersi päin mäntyä. Kiinassa ei pakallinenkaan tiennyt, mitä oli syömässä. Karjalassa yksi ukonköriläs väitti nyrkkiä pöytään lyöden, että Stalin on ollut ainoa oikea ja kunnon hallitsija. – Siinä poimintoja kirjan sivuilta.