Nea-täti vaikuttaa melko tavalliselta. Hän kastelee pelargonioita ja tarjoaa keksejä. Mutta jos katsoo tarkemmin, saattaa kummastella, miksi hänellä on niin ryppyiset korvannipukat.

Niistä tuli sellaiset kun hän käytti mahardzan timanttikorvakoruja Burmanesissa vuonna 1934. Niihin aikoihin hänet tunnettiin nimellä Zabira Finjang ja hän tanssi helisevissä kirkkaankeltaisissa housuissaan. Myös Gunnar-setä vaikuttaa melko tavalliselta, mutta jos katsoo tarkemmin hänen käsiään, näkee että ne ovat ruskeiden tahrojen peitossa.

Tahrat ovat peräisin ajalta, jolloin hän eli taiteilijana Wratizluskassa. Hän kutsui itseään Filemon Sachsiksi ja maalasi uutterasti, ennen muuta primadonnia. Tämä on tositarina siitä mitä tapahtui ennen kuin Gunnar sai viran verovirastossa ja Neasta tuli kirjanpitäjä. Tämä on myös tarina kaikille lapsille, joilla on ollut kovin ryppyinen täti tai setä. Ja tietenkin tämä on tarina kaikille, jotka ovat eläneet elämää.

Lena Frölander-Ulfin teksti ja kuvitukset saattavat vaarallisen ja villin yhteen arkipäivän kanssa lempeästi, viisaasti ja hauskasti.