Eino Leinon Musti (1916) samoin kuin Mesikämmen sekä Ahven ja kultakalat muodostavat omaelämänkerrallisen sarjan. Ne ovat kaikki hänen myöhäiseltä huippukaudeltaan, ja ovat itsenäisiä teoksia. Näitä pidetään yleisesti Leinon parhaina proosateoksina. Kaikissa näissä eläintarinoissa Leino käsittelee vertauskuvallisesti omaa elämäänsä. Kun Leinon itsensä lempinimi oli Nalle, niin ystäväänsä L. Onervaa hän nimitti taas Mopeksi. Musti-tarinan vuoropuhelua käydään juuri Nallen ja Mopen välillä. Tällä tarinalla on suoria yhteyksiä myös Leinon lapsuuteen. Musti-tarinan osat 1. Sininen silta (9. 59) 2. Maitokuppi (24. 12) 3. Mustin mietteitä (13. 01) 4. Käynti pappilassa (16. 45) 5. Oudoilla ovilla (22. 23) 6. Hovin herra (31. 28) 7. Ampiaispesällä (16. 41) 8. Mustin metkuja (12. 03) 9. Suuria muutoksia (8. 28) 10. Kaiken häviö (17. 55) 11. Höyhensaarille (7. 56)