Kertomuksilla on alku, keskikohta ja loppu. Sama rakenne määrittää myös ihmiselämää. Lopun leikit tarkastelee sitä, miten tätä rakennetta on sovellettu maailmankaikkeuteen - miten lopun ajatus on vaikuttanut todellisuuden käsitteellistämiseen?
Juutalais-kristillinen perintö korosti maailman ja ajan rajallisuutta, kun taas antiikin ajattelussa hallitsevaksi tuli maailman ikuisuuden korostaminen. Myöhäisantiikissa ja varhaiskeskiajalla uusplatonismi sovitti nämä kaksi perinnettä yhteen. Nykyiset luonnontieteen teoriat maailmankaikkeuden synnystä ja lopusta pohtivat edelleen, voiko kaikkeudella olla alkua ja loppua ja miten ajan ja aineen ulkopuolisesta todellisuudesta voidaan puhua.
Lopun leikit tarkastelee, mihin kohu vuosituhannen vaihtumisesta perustuu, miten lopun odotus on muotoutunut ja miten se on vaikuttanut jopa moniin tieteellisiin hankkeisiin. Mitä lopun odotus on (post)modernissa yhteiskunnassa? Teos esittelee myös mahdollisuuksia, jotka nykyisen luonnontieteellisen tiedon perusteella tarjoutuvat leikin lopun vaihtoehdoiksi. Teoksen kirjoittajat ovat tunnettuja teologeja, aatehistorioitsijoita, sosiologeja, uskontotieteilijöitä, kirjallisuudentutkijoita, biologeja ja fyysikoita.