Syntymäkotini Inarissa sijaitsi maallisen ja taivaallisen vallan leikkauspisteessä: Etupihalta oli kivenheiton verran kunnan tupaan, parisen heittoa kirkkoon, saman verran seurakuntataloon ja toinen mokoma pappilaan ja sairaalaan. Välimaastoon jäi valtion posti ja puhelin. Mettän puolella kehä sulkeutui kirkon liiteriin. Kunnantuvan eteen, sille kohtaa, missä maailma jakaantui neljään ilmansuuntaan, oli pystytetty valkoisin viitoin varustettu tolppa alkupisteen merkkinään nollan muotoinen metallilevy. Siitä alkoi maantie etelään ja toinen pohjoiseen sekä ratsutie länteen. Neljäs, Ranta-Antin laiturin kautta avautuva reitti, johti niin kauas itään kuin isossa Inarissa vettä riitti. Ja kauemmaksikin, aina Ruijan rantaan saakka