Tutkimuksen taustaa
Lapsen sairastuminen koskettaa aina koko perhettä ja aiheuttaa tutkimusten mukaan vanhemmille huolta ja stressiä. Lapsen reagointiin vaikuttavat sairaus, lapsen kasvu- ja kehitysvaihe sekä aiemmat kokemukset sairastamisesta. Sairastuminen aiheuttaa lapselle ja koko perheelle muutoksen totuttuun ja turvalliseen rytmiin. Lapselle sairaalaan joutuminen merkitsee luopumista kodin turvallisesta ympäristöstä. Sairaalassaolo saattaa olla lapsen ensimmäinen erokokemus vanhemmista. Mitä nuoremmasta lapsesta on kyse, sitä riippuvaisempi hän on vanhemmistaan. Imeväisikäinen ja leikki-ikäinen lapsi ei välttämättä kykene ilmaisemaan tunteitaan, yksinäisyyttään, turvattomuuttaan tai pahaa oloaan sanallisesti. Perhekeskeisyys on hoitotyön ja erityisesti lasten hoitotyön keskeisiä periaatteita. Sairaalassa perhekeskeisyyteen liittyy oleellisesti koko perhe ja erityisesti merkittävinä läheisinä lapsen omat vanhemmat. Vanhempien mukanaolo lapsen ollessa sairaalassa ja heidän osallistumisensa lapsen hoitamiseen on merkityksellistä lapsen turvallisuuden kannalta. Perhekeskeisyyttä on pidetty hyvän hoidon ominaisuutena ja ihanteena, mutta käytännön hoitotyössä perhekeskeisyys on edelleen konkretisoitumatta. Hoitotyön näkökulmasta vanhempien mukanaolon myötä on mahdollisuus tukea ja edistää koko perheen hyvinvointia ja terveyttä. Vanhempien ja lapsen läheinen suhde vähentää eron ja yksinäisyyden tuomaa ahdistusta lapsen ollessa sairaalassa. Vanhemmat kantavat suuren vastuun sairaasta lapsestaan ja hänen hoitamisestaan myös sairaalassa. Vanhemmat vastaavat konkreettisesti lapsen päivittäisistä toiminnoista, kuten pukemisesta, syömisestä, peseytymisestä ja leikkimisestä. Vanhempien läsnäolo sairaalassa lievittää lapsen pelkoja ja lisää lapsen turvallisuuden tunnetta. Vanhempien huoli sairaasta lapsesta ja koko perheestä heijastuu myös vanhempien rooliin kotona ja kodin ulkopuolella. Lapsen sairastuminen ja sairaalaolo saattaa kuormittaa perheen taloudellista tilannetta. Myös huoli tulevaisuudesta vaikuttaa perheeseen ja vanhempien omaan jaksamiseen. Lapsen sairastumisen on kuvattu vaikuttavan sisaruksiin ja heidän tunteisiinsa sairasta perheenjäsentä kohtaan sekä sisarusten välisiin suhteisiin. Perheen muiden lasten tunteet sairasta sisarusta kohtaan voivat olla toisesta huolehtimiseen liittyviä tunteita ja syyllisyyteen tai kateuteen liittyviä tunteita. Sisarukset saattavat jäädä perheessä taustalle, koska vanhempien voimavarat kohdistuvat sairastuneeseen lapseen ja hänen hoitamiseensa.
Tutkimuksen tarkoitus
Tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää käytännön teoria vanhempien osallistumisesta lapsensa hoitamiseen sairaalassa. Tavoitteena oli tuottaa tietoa siitä, mitä vanhempien osallistuminen sairaalassa tarkoittaa ja miten se ilmenee. Tiedon avulla voidaan edistää ja parantaa perhelähtöistä hoitotyötä lapsen ollessa sairaalassa. Tutkimusaineisto koostui sekä lasten vanhempien että sairaanhoitajien kirjallisista esseistä ja haastatteluista.
Keskeiset tulokset
Käytännön teoria vanhempien osallistumisesta lapsensa hoitamiseen sairaalassa muodostuu käsitteistä: saavutettu luottamus, yhdessäolo toimintana, mukanaolon merkitys, jaettu vastuu ja kohdatuksi tuleminen. Käsitteiden väliset suhteet tarkoittavat lapsen, vanhempien ja sairaanhoitajan kohtaamista, vuorovaikutusta ja suhteen muodostumista. Välittämisellä on keskeinen merkitys lapsen, vanhempien ja sairaanhoitajan hoitosuhteessa ja yhteistoiminnassa.
Käytännön teoriana vanhempien osallistuminen ilmenee jaettuna mukanaolona. Jaettu mukanaolo on lapsen, vanhempien ja sairaanhoitajan vuorovaikutuksen ydin, jonka tavoitteena on lapsen turvallisuus ja koko perheen hyvinvointi sairaalassa. Lapsen, vanhempien ja sairaanhoitajan välisessä vuorovaikutuksessa ja toiminnassa vanhempien osallistuminen hoitamiseen sairaalassa rakentuu eri ulottuvuuksina, jotka ovat kanssaoleva mukanaolo, luovuttava mukanaolo, osallistuva mukanaolo ja yhteistoimintaan perustuva mukanaolo. Vanhempien mukanaolo vaihtelee tilanteittain sairaalassa. Kanssaolevalla mukanaololla tarkoitetaan sitä, että vanhempi on paikalla lapsen ollessa sairaalassa, mutta ei niinkään osallistu lapsen hoitamiseen. Luovuttavalla mukanaololla tarkoitetaan sitä, että lapsen hoitaminen on siirtynyt kokonaan hoitohenkilökunnalla, jolloin vanhemmat ovat ikäänkuin passiivisesti läsnä sairaalassa. Toisaalta myös sairaanhoitaja saattaa siirtää lapsen hoitamisen vanhemmille siitä sen! enempää sopimatta. Osallistuva mukanaolo ilmenee lapsen hoitamisessa sekä vanhempien että sairaanhoitajan aktiivisena toimintana. Yhteistoimintaan perustuva mukanaolo tarkoittaa yhdessätyöskentelyä ja sopimista vanhempien ja sairaanhoitajan välillä, jolloin molemmat tietävät ja kantavat vastuun lapsen hoitamisessa.
Tutkimustulosten merkitys
Tutkimuksen avulla saatua tietoa vanhempien osallistumisesta lapsensa hoitamiseen sairaalassa voidaan hyödyntää perheen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä sekä kehitettäessä systemaattisesti lasten hoitotyötä, hoitotyön käytäntöä sekä hoitotyön koulutusta perhehoitotyön näkökulmasta. Tuotettua teoriaa voidaan hyödyntää hoitohenkilökunnan täydennyskoulutuksessa, kehittämisprojektien suunnittelussa ja toteuttamisessa edistämään lapsen ja perheen hyvinvointia ja osallistumista sairaalassa.
Tutkimus lisää hoitohenkilökunnan tietoisuutta perhelähtöisestä hoitamisesta, aiheesta keskustelun tarpeellisuudesta ja kehitettäessä asiakkaan ja sairaanhoitajan kumppanuuteen perustuvaa hoitotyötä. Käytännön hoitotyössä toimiva sairaanhoitaja voi päivittää tietojaan ja osaamistaan perhehoitotyössä tämän tutkimuksen tulosten avulla. Tulosten merkitys näkyy toivottavasti vanhempien roolin, vanhemmuuden, vanhempien asiantuntijuuden tukemisen sekä lapsen ja vanhempien vaikutusmahdollisuuksien lisääntymisenä sairaalassa. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää perusteluina kehitettäessä sairaaloiden toimintaympäristöjä, suunniteltaessa uusia tai saneerattavien osastojen ja yksiköiden tiloja edistämään perheen mukanaoloa sairaalassa.
Käytännön teorian avulla voidaan edistää uusien toimintamallien tuottamista perhehoitotyöhön. Kehitettäessä hoitotyötä ja arvioitaessa sen laatua saadaan teorian käsitteistä viitettä laatukriteereihin. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää myös laadittaessa mittareita vanhempien osallistumisen arvioimiseksi niin taloudellisesta kuin hoitotyön tuloksellisuuden näkökulmasta.
Koulutusohjelmien kehittäminen perhehoitotyön näkökulmasta on ajankohtaista hoitotyön peruskoulutuksessa, erikoistumisopintojen ja jatkotutkintojen suunnittelussa niin ammattikorkeakouluissa kuin yliopistokoulutuksessa. Tuotettu teoria ja sen käsitteet mahdollistavat tutkittuun tietoon perustuvan teoreettisen ja kliinisen hoitotyön osaamisen oppimisen ja kehittymisen. Perheen osallistumista ja hyvinvointia edistävien uusien toimintamallien ja eri ammattiryhmien yhteistyön kehittäminen on edelleen suuri haaste sosiaali- ja terveysalalla.
