Voi sanoa, että Matti Lehtinen (s. 1922) toi modernin liedlaulun Suomeen. Se tarkoittaa sekä hänen tulkintojaan perinteisestä liedohjelmistosta että hänelle sävellettyjä teoksia. Lehtiselle ominaista on esimerkiksi, että Finlandia Classicsin näytteet Sibeliuksen lauluista – Hertig Magnus ja Jag är ett träd – kartoittavat säveltäjän vähemmän tunnettua puolta. Erik Bergmanin atonaaliset laulut saivat Lehtisestä vuorenvarman ja ymmärtävän tulkin. Nyt tuo musiikki kuulostaa yhtä aikaa nostalgiselta ja trendikkäältä. Lehtinen oli parhaimmillaan moniulotteisten ja ironiaa hyödyntävien laulujen tulkkina. Hienoja esimerkkejä ovat Ilkka Kuusiston Aviollinen sarja Jouni Lompolon (Origo) sanoihin, Eero Sipilän Schein und sein Wilhelm Buschin teksteihin sekä valikoima Hugo Wolfin liedejä. Schumann- ja Schubert-näytteistä ei aina löydy samanlaista vivahdeasteikkoa, vaikka komeaa paatosta riittää jaettavaksi. Straussin intiimeihin lauluihin löytyy lempeyttä, vaikka salaperäisimmät hiljennykset jäävät kuulematta. Siihen vaikuttaa osaltaan dynamiikaltaan rajatut äänitykset ja diskanttisuhinan suodatus, joka verottaa saksankielen tärkeitä konsonantteja. Levy muistuttaa myös, kuinka ylivertainen liedpianisti Pentti Koskimies oli vuosikausien ajan. (Antti Häyrynen)