Sotasyyllisyysnäytelmästä 60 vuotta

Sotasyyllisyysoikeudenkäynnistä 1945-46 on tullut yksi Suuren Suomalaisen Selviytymistarinan tärkeä osa. Enemmistö aikalaisista oli sitä mieltä, että syytteet olivat tekaistuja ja tuomitut sen perusteella syyttömiä. Historiaan miehet marssivat sankareina ja sijaiskärsijöinä.

Samalla suomalaisille onnistuttiin myymään käsitys, jonka mukaan nimenomaan Stalin ja länsiliittoutuneet olivat vaatimassa syytettyjä tuomiolle.

Tässä kirjassa tarkastellaan sekä vanhoja että uusia lähteitä tämän päivän tiedoin. Hyvin perustein voidaan väittää, että sotasyyllisyysnäytelmä oli alun perin suomalaisesta sisäpolitiikasta noussut hanke, jota Valvontakomissio ryhtyi alati kasvavalla innolla tukemaan.

Pohdiskella voi sitäkin, olisiko Neuvostoliitto lähtenyt koko jahtiin, jos kaikki kansanvaltaisiksi ja demokraateiksi sanan varsinaisessa merkityksessä itseään kutsuneet suomalaiset olisivat ryhmittyneet pääministeri J. K. Paasikiven ympärille.

Suomalaiset kommunistit ja vasemmistososialidemokraatit sen sijaan olivat pontevasti vaatimassa "sotapoliitikkoja" vastuuseen. Monet heistä olivat sodan aikana olleet turvasäilössä ja halusivat nyt laittaa vangitsijansa linnaan.

Myös Urho Kekkonen oli asiassa aktiivinen. Hänestä tulikin oikeudenkäynnin varsinainen toimeenpanija ja yhdysmies Valvontakomission, pääministeri Paasikiven ja kotikommunistien välillä.