Ursula ei osaa käydä edes psykiatrilla, eikä psykiatri osaa kohdata häntä. Titteli ei takaa auttajaa tai erinomaista esimiestä yhteiskunnassa, missä jokainen haluaa peittää heikkoutensa.

Lennettyään ulos useammasta kuin yhdestä työpaikasta, Ursula irroittaa otteensa elämästä ja löytää sen uudestaan matkalla Pariisiin. Yhdestä katseesta, joka antaa paljon, mutta ei lupaa mitään.

Teksti on naurunsekaisten kyynelten sävyttämää. Tämän kirjan parissa viihtyy.