Vuonna 1947 Fetknoppenin saari Korppoon länsipuolella elää sodan jälkeistä todellisuutta. Seuraintalolla järjestetään taas tansseja ja kahdeksantoistavuotias Karen tunkee sanomalehteä äitinsä vanhoihin kenkiin, kun uusia ei saa kiristämälläkään. Kengät hölskyvät, mutta hän ei välitä. Uusi elämä on alkamassa. Veli Sebastiakin on taas palannut kotiin. Mutta tanssien jälkeisenä aamuna rantaan ajautuu nuoren tytön ruumis. Koko saari tietää syyllisen, se on Sebastian. Ennen oikeudenkäyntiä veli menehtyy, hänet löydetään sellistään hirttäytyneenä sukkiinsa.

Kuusikymmentäviisi vuotta myöhemmin Karen pakkaa tavaransa autoon, vuoden 1956 Plymounth Furyyn ja päättää lähteä poikansa talosta. Kesken pakomatkan Karen osuu keskelle huoltoasemaryöstöä ja poimii mukaansa toisen ryöstäjistä, 17-vuotiaan Azarin, irakilaistytön, joka on paksusti raskaana. Naisten välille syntyy ohut liitto, välttämätön, sillä kumpikaan ei pärjää ilman toista. Ja Karenilla on vain vähän aikaa. Hänen on todistettava ettei Sebastian ollut murhaaja.

Romaani on tarina sivullisuudesta, sisaruudesta ja elämästä ulkosaaristossa sodan jälkeen.