Runsaasti kuvitettu elämäkerta kirkkomuusikko Johan Primus Leppäsestä (1872-1934), pohjoiskarjalaista talonpoikaissukua olevasta orvosta lyseolaisesta tuli suutarin kisällistä. Yllättävän sattumuksen johdosta hänestä tuli myöhemmin kanttori-urkuri sekä myös laulunopettaja ja säveltäjä. Kirjan tekijä, KM Leena Linhola ei koskaan ehtinyt tavata isoisäänsä, joka oli myös intohimoinen kuoronjohtaja ja taitava kapellimestari. Leppänen oli aktiivinen valistusseurojen toimija ja kasvatus- ja koulutusasioihin kantaa ottava vaikuttaja sekä nuorsuomalainen sanomalehtimies. Poliitikkona hän joutui usein mm. suomettarelaisten pilkkakirveen kohteeksi. Viipurin, Pitkärannan ja Säkkijärven kautta Leppäsen tie vei Uuteenkaupunkiin. Sortovuosien venäläistämistä vastustavien kannanottojensa takia hän sai vankilatuomion majesteettirikoksesta. Dramaattisen syksyn 1917 jälkeen suojeluskuntalainen Leppänen joutui pakenemaan jäätä pitkin pakkasyössä venäläisiä santarmeja ja Uudenkaupungin punaisia helmikuun alussa 1918. Hän onnistui pääsemään Isokarin majakalle, mistä hän Ahvenanmaalle selvittyään seilasi vihdoin Vaasaan, missä toimi kevään 1918 Korsholman sotilassoitto-opiston kansliapäällikkönä ja apulaisjohtajana sekä talouspäällikkönä. Kuin salapoliisitehtävää suorittaen Leena Linhola on selvittänyt isoisänsä yllätyksiä täynnä olevaa elämää viitekehyksenään Suomen kulloinenkin historiallinen tilanne. Työskentelyn aikana tuntematon Primus osoittautui kiinnostavaksi, monitaitoiseksi mieheksi, jonka tarina liikuttaa, ahdistaa, innostaa sekä pitää pauloissaan eikä jätä kylmäksi.