Kuinka eletty elämä muovaa tieteilijän ajattelua? Suomalaisen sosiaalipedagogiikan tienraivaaja Leena Kurki valottaa muistelmateoksessaan, kuinka hänen elämänkokemuksensa ovat vaikuttaneet hänen akateemiseen ymmärrykseensä.

Esiin piirtyy tarina, jota rytmittävät intohimoinen löytämisen ilo, ystävyys ja henkisyys - mutta myös yksinäisyys, kärsimys sekä hankaluudet yliopistomaailmassa. Latinalaisen Amerikan, Intian ja jesuiittaveljeskunnan kautta kulkeva matka kiteytyy kokonaisvaltaiseksi kasvatusajatteluksi, jonka johtotähtenä on ajatus inhimillisestä, hellästä ja aistiherkästä ihmisestä.

"Teos avaa lukijalle laajan näköalan kirjailijan kokemuksiin, kohtaamisiin ja niiden synnyttämiin tulkintoihin. Ne yhdessä ovat rakentaneet suomalaista sosiaalipedagogiikkaa siihen suuntaan kuin se osin tällä hetkellä tunnetaan." (Sosiaalipedagoginen aikakauskirja, Vol 22)

Dosentti Leena Kurki on opettanut ja tutkinut kasvatustieteitä, yhteiskuntatiedettä ja sosiaalipedagogiikkaa pääasiassa Oulun ja Tampereen yliopistoissa. Hänet tunnetaan ennen kaikkea personalistisen sosiaalipedagogiikan kehittäjänä. Kansainvälisesti laajasti verkottunut Kurki on suomalaisen sosiaalipedagogiikan uranuurtajia, joka on tuonut Suomeen monia täällä aiemmin tuntemattomia käsitteitä ja käytäntöjä: sosiokulttuurinen innostaminen, väittely opetusmenetelmänä, yliopistojen vapaaehtoistyö.