Viisi rasavilliä poikaa köyhässä perheyhteisössä oli liikaa kuulovammaisille vanhemmille, ja niinpä pojat saivat kasvaa varjoisilla kujilla. Siellä kuvioihin tulivat päihteet ja pikkurötökset. Keijo, Malkin veljeksistä toiseksi vanhin, joutui ensimmäisen kerran vankilaan jo 15-vuotiaana pojankoltiaisena. Yhä paheneva vankilakierre kypsytti vähitellen nuoren miehen mieltä. Koviksen ulkokuoren alta paljastui herkkä nuorukainen, joka etsi tarkoitusta elämälleen ja löysi taiteesta ilmaisuvoimaa. Syvimmässä ahdingossaan hän sai auttajia lähipiiristään: vankilan laulavat vanginvartijat ja kirjeenvaihtotoveriksi tulleen, kaduilla uskoontulon kokeneen tytön. Myös muisto kesäisestä kohtaamisesta kauniin nuoren, kitaraa soittavan "enkelin" kanssa antoi voimavaroja nousuun. Katutaiteilijana itsensä ja perheensä elättäneen isän perintönä myös Reijo ja Veijo Malkki löysivät lahjakkuuden itsestään ja ryhtyivät määrätietoisesti kehittämään kuvataidettaan.



Tämä teos on tosi tarina siitä, miten syyttely ja välinpitämättömyys johtivat umpikujaan, mutta myös siitä, miten vaikeuksista voi lopulta selvitä.