Tämä kirja on kehityskertomukseni siitä, kuinka tulin nähdyksi ja kuinka säie kerrallaan tästä kokemuksesta punoutui vahva päämäärä. Päästessäni positiiviseen ja hyväksyvään ympäristöön kykyni avautuivat. Liikunta oli perheessämme itsestäänselvyys, mutta koulussa sitä arvostettiinkin ja nostettiin tärkeäksi. Siitä jalostui voimavara.

Sattuma kuljetti minua unelma-ammatissani työelämän arjen halki. "Tuskaa ei voi välttää. Kärsimys on vapaaehtoista." "Ah, enkö ma hautahan asti myös koululainen lie?"