Kyläluuta ja muita juttuja on tarinakokoelma, joka sisältää sekä lapsuusmuistoja että fiktiivisiä tarinoita. Suurin osa on kerrottu kirjoittajan omalla, Eurajoen murteella, mutta mukana on myös pitkällä suomella kirjoitettuja kertomuksia. Useimmissa tarinoissa liikutaan menneisyydessä, ja jotkut perustuvat tositapahtumiin, kuten Mullilan tulipalo. Se kertoo oman kotikylän tulipalosta noin sata vuotta sitten, vaikka tarinan henkilöt ovat fiktiivisiä.
Kolme jutuista pureutuu teemaan ”Miehet ovat Marsista, naiset Venuksesta”, kuvaillen kolmea erilaista arkipäivän tilannetta miehen ja naisen näkökulmasta. Monet tarinoista ovat humoristisia, mutta vakavampiakin asioita käsitellään runossa Hautausmaalla, tai traagisia asioita katsotaan hieman kevyemmästä näkökulmasta.
Kirjoittaja nauttii tarinoiden kertomisesta omalla murteellaan, ja erilaisten persoonien luomisesta. Jussilan Alinan taustalla on yhdistelmä oikeita henkilöitä ja tapahtumia, joita tekijän lähiympäristössä on sattunut.

"Mut ko mää en uskal semsse värkkihi men", Alina vaikeroit. "Se pöriseki nii kamalaste"! Alina pelkäs vähä muitakki autoi, vaikkei niit kyläs montta olluka. Ko semne pörräkäs tul tiät pisi, Alisa väist melkke ojaha saak ja niias viäl auton perähän pari kertta. Koton hän ei ollu ikä tiä viäres, ko linjur men ohitte. Hän pysyi visuste pihal ja tyyräs kaik kanasekki sivumal siks aikka.”