Lautamo loi leikkitoiminnan käsitteellisen viitekehyksen ja rakensi leikkitoiminnan arviointiin tarkoitetun menetelmän, The Play Assessment for Group Settings (PAGS). PAGS osoittautui helppokäyttöiseksi, kaikille lapsiryhmille soveltuvaksi leikkitoiminnan arviointivälineeksi, joka arvioi luotettavasti lapsen leikkitoimintaa. Sen avulla kyetään löytämään lapset, jotka tarvitsevat erityistä tukea leikkitaitojensa kehittymiseen.

Lautamo osoitti esimerkiksi, että lapsilla, joilla on erityisiä kielenkehityksen ongelmia, leikkitaidot ovat alhaisemmat kuin vertailuryhmän lapsilla. Erityisten kielellisten ongelmien lisäksi heidän haasteensa näkyvät leikkimisen taidoissa yleisemminkin. Lautamo seurasi myös arvioijien välistä ja sisäistä luotettavuutta. Päivähoidon työntekijät sekä terapeutit, jotka työskentelevät lasten kanssa kykenivät luotettavasti pisteyttämään havaintojaan lasten leikistä. He kokivat välineen hyödyllisesti tuovan struktuuria havainnointiin.

Leikki on lapsille tärkeä toiminnan areena. Lapsi oppii leikkiessään taitoja, joita hän tarvitsee arjessaan ja oppimisessaan. Kun lapsella on haasteita kehityksessään, se todennäköisimmin näkyy myös leikkimisen taidoissa. Leikki on tärkein oppimisen foorumi alle kouluikäisen lapsen arjessa ja leikkitaidot ovat edellytyksenä vapaalle ja luovalle oppimiselle ja heijastuvat myöhemmin esimerkiksi koulussa ja kotona tapahtuvassa oppimisessa. Kun lapsella on haasteita leikissään, se vaikuttaa lapsen mahdollisuuksiin osallistua arjessaan. Lapsen syrjäytyminen voi siis alkaa jo päiväkoti-ikäisenä.

Leikin taitavuuden on todettu heijastavan mm. ajattelun, kielen ja oman toiminnan ohjailun ongelmia. Sen vuoksi leikin taitavuuden systemaattinen arviointi tulisi sisältyä päiväkotien rutiineihin. Lapsen kanssa työskentelevät opettajat, hoitajat ja terapeutit tekevät päätöksiä perustuen vapaaseen ja usein sattumanvaraiseen havainnointiin. Kun havainnoinnista kirjataan strukturoimattomia huomioita, vaihtelee päätöksenteko havainnointitilanteesta toiseen ja mahdollisten interventioiden vaikutuksia on vaikeaa seurata.

Ryhmätilanteessa käytettäväksi tarkoitettu lapsen leikkitoiminnan arviointimenetelmä tarjoaa nopeasti toteutettavan tutkitun ja validin menetelmän tunnistaa leikkitoiminnassa ilmeneviä lapsen vahvuuksia ja haasteita. PAGS-arviointimenetelmän avulla lasten kanssa työskentelevät voivat havainnoida ja kirjata strukturoidusti lapsen leikkitekojen laatua. Menetelmä on sovellettavissa vapaissa leikkitilanteissa lapsen leikkitoiminnan arviointiin ja sen laadulliseen tarkasteluun tilanteissa, joissa lapsella on mahdollisuus liittyä niin halutessaan toisten lasten leikkiin. Saadun tiedon avulla voidaan paremmin tukea ja ohjata lapsen yksilöllistä kehittymistä ja huomioida lapsen vahvuuksia ja erityishaasteita.
Abstract
The primary aim of this thesis was to evaluate aspects of validity and reliability of the PAGS play performance scale. The PAGS is an observation-based evaluation of the quality of children’s play performance when children are playing in groups. The data were collected by observing children aged 1 year 8 months to 8 years 9 months in free play situations in Finnish day-care centers. In studies I and II the two-faceted Rasch model was used to examine the internal scale validity and the person response processes of the PAGS.

In study II differential item functioning (DIF) analysis was also conducted to identify possible group-specific items between children with specific language impairment (SLI) as a potential comparison group for typically developing children (TD). The effect of the differentially functioning items on the mean play performance measurements between the two subgroups of children was controlled with independent samples t-tests. In studies III and IV the three-faceted Rasch model was used to study the rater consistency and severity estimates. In study IV the stability of the individual measures of the children’s play performance was also investigated with intra-class correlation (ICC).

The results supported the internal scale validity for the PAGS. We found that the PAGS separated the children with low play performance ability from those with high play performance ability despite the seven differentially functioning items. The majority of the raters scored the PAGS in reliable way. Only slight differences were observed in rater severity. The ICC for single measures of the children’s play performance separated by a one-week interval was fairly weak. This indicates that play is a phenomenon that varies from one time to another and cannot be assessed by short-term observation without controlling for environmental effects. We concluded that the PAGS is a valid tool for identifying children who experience challenges in their play performance, and hence can be used for practical purposes.

Overall the results indicated that the raters scored the PAGS in a reliable way, and that they behaved like independent experts. However, the slight variability reveals that DIF should be controlled for when using the PAGS to compare play performance across different subgroups of children. The children’s response processes also warrant further study.