Koulussa oli näytelmäkerho, jonka ohjaaja Saara Ranin oli kuin elävä Pikku Myy: kiukkuinen mutta rakastava, kurin, työn ja moraalin paras opettaja.

Yhtenä syksynä opettajiksi kouluun ilmestyi silloin tavaton lesbopari. Toinen lesboista ja Pikku Myyn kokoinen kuvaamataidon opettaja suistivat porvariskodin pojan raiteiltaan taiteiden, pullojen ja naisten maailmoihin.

Koulun rehtorin lempinimi oli Führer. Hän opetti väittelyn ja käski keskittyä vain yhteen asiaan, siihen minkä varmasti osaa. Isäkapinaksi käännettynä se oikeuttaa miehen ryhtymään mihin hyvänsä ja olemaan kaikesta ainakin jotain mieltä.

Euroopan keväänä kaivettiin katukivet Pariisin bulevardeista. Kivet heitettiin näyteikkunoihin. Vain Suomessa toteutui yhtä aikaa kolme vapautta, keskiolut, tasa-arvo ja seksi.

Jos mikään ei haastanut, ollut tarpeeksi vaikeaa ennen elokuvakoulua, mikä oli ennuste? Neuvostoliitto oli Suomen salattu uhka ja palvottu ystävä, josta amerikkalaisten elokuvissa tuli elinkeino ja käänteinen viisaus.

Suomalaisuuden syvin olemus on alamaisuus, jota on kehitetty 600 vuotta Ruotsin takamaana ja sata vuotta Venäjän maaorjana. Itsenäisyys hakee edelleen muotoaan, tai muotojaan. Elämä on tasa-arvon parasta aikaa, mutta kaleidoskoopin läpi nähtynä sen perusvärit muodostavat yhä uusia symmetrisiä kuvioita, jotka hajottuaankin muistuttavat vain elämää.