Suomen radiotiedustelun johtajan Reino Hallamaan miesten oivallukset olivat monien nerokkaiden ratkaisujen taustalla. Teos kertoo radiotiedustelumme onnistumisista ja epäonnistumisista sotavuosina 1939–1945 – suurelta osalta aiemmin tutkimattoman aineiston avulla. Uutta lähdeaineistoa on tullut käyttöön Ruotsista, Yhdysvalloista ja jopa Suomen arkistoista. Arvokas on myös virkakäyttöön tehty Hallamaan laaja haastattelu 1970-luvulta.
Radiotiedustelijat avasivat vihollisen salasanomia ja suuntivat esikuntien sijainteja ja siirtymisiä. Radiotiedustelun menestys oli keskeinen tekijä isänmaan kohtalon hetkillä talvisodassa, kesäsodassa 1941 ja kesällä 1944.
Diplomaattisanomien avaajien saavutuksia on hehkutettu, pääosin syystäkin. Toisaalta teos paljastaa, että ulkopolitiikan kannalta tärkeiden amerikkalaissanomien lukumahdollisuus oli vähäinen eräinä tärkeinäkin aikoina. Radiotiedustelun sodanjohdolle antamat ilmoitukset ovat valtaosin kadonneet – yllättävän paljon on löytynytkin niiden sisällöstä kiertotietä. Diplomaattiilmoituksista on säilynyt noin 2/3, ja niiden sisältö on nyt ensi kerran tutkittu.
Teos kertoo lisäksi maamme radiotiedustelun kiinteästä yhteistyöstä Englannin, Ruotsin, Saksan, Japanin ja Unkarin tiedusteluelinten kanssa ja siitä arvostuksesta, jota suomalaiset nauttivat näiden keskuudessa.
Kun kyseessä oli erittäin salainen ja arka toimiala, ei ole ihme, että yhteistyökumppanien suhteet olivat väliin lähes katkeamassa, esimerkiksi Ruotsin ja Saksan kanssa, ja katkesivatkin jatkosodan alkuvaiheessa Englannin kanssa.
Tekijät, insinöörieversti Lauri Lehtonen, majuri Timo Liene ja professori Ohto Manninen ovat tutkineet aihetta pitkään ja ovat johtavia asiantuntijoita.