”Rauhaa ja rakkautta, suuremmat tupakka-annokset ja pienemmät vihannesannokset sekä ennen kaik-kea Kahvia (isolla Koolla).” Näihin sanoihin tiivistyivät Ilta-Sanomien haastattelemien helsinkiläisten toiveet vuodelle 1945. Ne olivat varovaisen optimisia, mutta kertoivat samalla synkästä lähtötilanteesta.

Sota Lapissa ja Euroopassa jatkui, eikä rauhan palaaminen ollut itsestään selvää. Päivittäinen elämä jopa hankaloitui entisestään, ja sodan tuhot näkyivät vielä kaikkialla. Monet kodit olivat tuhoutuneet pommituksissa, monet helsinkiläiset olivat menettäneet henkensä. Mutta toivo paremmasta huomisesta oli heräämässä.

Sodan loppuvaiheen tapahtumat nostivat pääkaupungin jälleen valokeilaan. Maailmansodan päättymi-nen, muuttunut sisäpoliittinen tilanne, valvontakomission saapuminen ja sotasyyllisyyskysymyksien käsittely näkyivät pian pääkaupungin elämässä - katutila ja torit täyttyivät niin juhlista kuin mielenosoi-tuksista.

Samalla itse kaupunki oli suuren murroksen edessä. Sinne tulvi uutta väkeä, ja asunnoista oli huutava pula. Vuoden lopussa toteutunut suuri alueliitos kasvatti kaupungin pinta-alan viisinkertaiseksi. Väkilukukin nousi 51 000 hengellä. Vuoden 1945 päättyessä alkoi kokonaan uusi vaihe pääkaupungin historiassa.
Tämä teos kertoo Suomen pääkaupungista vuonna 1945 kolmen kirjoittajan näkökulmasta. Professori Laura Kolbe kirjoittaa tulevan suurkaupungin kunnallispolitiikasta sekä pääkaupungin katu- ja toritilasta uuden ajan poliittisena näyttämönä. Lehdistöneuvos Jyrki Vesikansa tarkastelee vuoden 1945 yhteiskunnallisia tapahtumia ja niiden näkymistä pääkaupungissa. Fil. tri Samu Nyström käsittelee helsinkiläisten jokapäiväistä elämää sodan ja rauhan saranakohdassa.
Oman tarinansa kertoo kirjan runsas kuvitus, jonka kautta lukijat pääsevät aistimaan muuttuvan kaupungin iloja ja suruja.