Millaisena varhaiset naiskirjailijat näkivät naisen roolin ja mahdollisuudet 1800-luvun puolivälin Suomessa? Entä millaisia merkityksiä he romaaneissaan antavat rakkaudelle, avioliitolle ja perheelle, joiden määrittely kuului ajan yhteiskunnallisen keskustelun ytimeen?

Kerrotut naiset on tutkimus naisten kirjoittamista romaaneista 1840–1860-luvun Suomessa. Teos tarkastelee viiden kirjailijan – Fredrika Wilhelmina Carstensin, Charlotta Falkmanin, Wendla Randelinin, Fredrika Runebergin ja Marie Linderin – romaaneja naisten väylänä osallistua naisesta ja perheestä käytyyn keskusteluun. Tutkimus osoittaa romaaneissa tuotettujen naiskuvien moninaisen kirjon ja muutokset sekä niiden kytkökset kerronnan konventioihin. Samalla se tekee näkyväksi kulttuurisen dialogin moniäänisyyden. Naisesta ja perheestä eivät 1800-luvun puolivälin Suomessa keskustelleet vain jo asemansa vakiinnuttaneet miehet, vaan myös naiskirjailijat, joille kehittyvä romaanimuoto tarjosi mahdollisuuden astua julkisuuteen ja saada äänensä kuuluviin.