Nykymarilaisen naislyriikan antologia Vaahterat palavat sisältää yhteensä 101 marista suomennettua runoa. Niiden raakakäännökset on laatinut marilainen FK Svetlana Hämäläinen. Suomenkieliset runot on muotoillut ja esipuheen kirjoittanut kirjailija Leena Laulajainen, joka on koonnut antologian osioiksi nimeltä Tähtipeilin tyttö, Tapasimme sattumalta, Lapsi ja kyyhkynen, Metsässä asun, Rukous lehdossa ja Laulut.

Antologiassa esitellään viisi marilaista nykylyyrikkoa: Zoja Dudina, Svetlana Esaulova, Albertina Ivanova, Valentina Iziljanova ja Nadezda Nikitina.

Marinkielinen taiderunous saa kasvuvoimansa lyyrisestä kansanrunoudesta, jota ovat aina viljelleet nimenomaan naiset. Useimmat marilaiset runot ovat kansanlaulun tapaan riimillisiä, ja monen nykyrunon yhteydessä tulee etsimättä mieleen ranskalainen chanson. Kreikkalaiset runoilijat säestivät itseään lyyralla. Marilaisten lyyra on kantele, nykyisin toisinaan myös harmonikka.

Marinkielinen kirjallisuus, varsinkin lyriikka, pitää sitkeästi pintansa Venäjän kansojen meressä siitä huolimatta, että marin kieli on nimikkotasavallassaankin toisarvoisessa asemassa. Marilaista kirjallisuutta on käännetty viroksi melko paljon, suomeksi valitettavan vähän. Oman kielensä ja kulttuurinsa puolesta taistelevan pienen kansan lyriikka on tutustumisen arvoista.