Mukautuvasta alaisesta rohkeaksi organisaatiokansalaiseksi – vanhustyössä tarvitaan uudenlaisia, aktiivisia ja kriittisiä työntekijöitä Väitös sosiaalihallintotieteen alalta Väittelijä: YTM Sanna Laulainen Väitösaika ja -paikka: lauantai 4.12. klo 12.00, Mediteknian auditorio, Kuopion kampus Nykyajan työelämän vaatimukset haastavat perinteisen näkemyksen kutsumuksellisesta, kiltistä ja kuuliaisesta vanhustyöntekijästä. Tahto tehdä hyvää ja kyky sopeutua eivät enää riitä vanhustyössä. Työntekijöiltä edellytetään uudenlaista aktiivisuutta, kriittisyyttä ja laaja-alaista vastuunkantoa. Heiltä vaaditaan vahvaa selkärankaa puuttua epäkohtiin ja pitää kiinni sovitusta linjasta. Mutta onko työyhteisöillä ja johtajilla valmiutta kohdata uudenlaisia kriittisiä työntekijöitä? Entä millaisia ovat seuraavan sukupolven uudet vanhustyöntekijät uusine hyveineen? Näihin kysymyksiin YTM Sanna Laulainen vastaa tuoreessa Itä-Suomen yliopistossa tarkastettavassa väitöstutkimuksessaan. Näkemys siitä, millainen on hyvä vanhustyöntekijä, on ajankuvansa tuote. Työelämän nykyiset odotukset ja vaatimukset ovat osin ristiriidassa vanhustyön perinteisen ammatillisuuden kanssa. Laulaisen tutkimus havainnollistaa kyseistä ristiriitaa ja sen hallintaa työntekijöiden, lähijohdon ja johdon äänellä. Tutkimuksen sanoma on hyödynnettävissä myös yleisemmin palvelutyössä ja naisvaltaisilla aloilla sekä muutos- ja kehittämisprosesseissa. Tutkimus nostaa esille myös näkemyksiä tulevaisuuden vanhustyöntekijöistä ja heihin kohdistuvista strategisen toimijuuden ja organisaatiokansalaisuuden odotuksista. Vanhustyö on tasapainoilua haasteiden keskellä. Tunne siitä, että ei ehdi tehdä sitä mitä haluaisi ja mitä vaadittaisiin, kuormittaa arjessa. Riittämättömät resurssit, arvostuksen puute, strategiset ristiriidat ja epäselvä perustehtävä kuormittavat. Asiakkaiden tarpeiden pelätään jäävän talouden varjoon. Työhyvinvointi on eettisten ristiriitojen keskellä koetuksella. Siksi puhe työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksista omaan työhönsä ja laajemmin vanhustyöhön nousee keskeiseksi huomioitavaksi asiaksi. Vanhustyön kehittämisodotukset ja arjen realismi ristiriidassa Mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön ja laajemmin vanhustyöhön lisää työhyvinvointia ja työn hallinnan kokemuksia. Strategisesti merkittävää on saada kaikki keskeiset tahot mukaan kehittämään yhdessä vanhustyötä. Työntekijät kokevat vaikutusmahdollisuuksiensa olevan kuitenkin vaillinaiset. Toiveet kehittämistyöhön osallistumisesta ja arjen realismi ovat osin ristiriidassa. Työntekijät kokevat ylimääräisen kehittämistyön olevan pois vanhuksilta tai lisärasite perustehtävän päälle. Ymmärrys kehittämistyön tarkoituksesta on jäänyt työntekijöiden keskuudessa epäselväksi. Johtajilla on tärkeä rooli vanhustyön kehittämisen idean avaamisessa ja toteuttamisen mahdollistamisessa. Johtajien asenteet ja toiminta eivät kuitenkaan yksin riitä. Työntekijöillä on viime kädessä valta ja vastuu valita aktiivisuus tai passiivisuus. Ilman työntekijöiden tukea ja osallistumista ei arjen vanhustyötä voi yhteisesti kehittää. Työntekijöiden strategisen toimijuuden merkityksen työntekijät ja johtajat tunnistavatkin. Väitöskirjan tutkimusaineisto on kerätty haastattelemalla vanhustyön työntekijöitä, lähijohtajia ja johtajia. Aineisto on analysoitu kriittisellä diskurssianalyysillä. Yhteiskuntatieteiden maisteri Sanna Laulaisen väitöskirja ”Jos mittää et anna niin mittää et saa” – Strateginen toimijuus ja organisaatiokansalaisuus vanhustyössä tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä on professori Soili Keskinen Turun yliopistosta ja kustoksena professori Vuokko Niiranen Itä-Suomen yliopistosta. Väittelijän painokelpoinen kuva on osoitteessa http://www.uef.fi/uef/vaitoskuvat Lisätietoja: Yliopisto-opettaja Sanna Laulainen, Itä-Suomen yliopisto, Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos, puh: 040 355 2241, sanna.laulainen(at)uef.fi 29.11.2010 * © Itä-Suomen yliopisto * Palaute