Justin Larman kahdeksas runokokoelma kuvaa ihmistä itsensä ja arjen keskellä, tunnekuohuista seesteisiin hetkiin. Runokokoelmansa lopussa on Sinikka-novelli, joka kertoo yksinäisen kotiäidin alistuneesta olotilasta ja pyrkimyksestä jaloilleen.

Justin Larma aloitti runojen kirjoittamisen syksyllä 2014. Hän kirjoittaa nimimerkillä joka on koostettu kirjoittajan lasten nimistä. Larman kirjoittajaharrastus juontaa juurensa työelämään, jossa hän sivutoimisesti avusti henkilöstö- ja asiakaslehtiin ja samaan aikaan avusti pohjois-helsinkiläistä paikallislehteä kuva- ja juttuaineistoilla.