Lappalainen esittää lyyrisiä kaikuja, joihin hän sisäistää sanomansa kieriskellen aihepiiristä toiseen, eri myytein, lähettämällä viestejä muotokielessä, joka vahvistaa hänen otettaan teemoissa kokoamalla kielipeilejä verbaalisessa kuvannollisessa etsinässä, jotka muodostavat kokonaisuuksia kielellisten kuvien tulkkina. Jossa puhumme Eeva, on Lappalaisen toinen runoteos.