Jatkosodan alkaessa Heimo Lampi oli juuri valmistunut, mutta täysin kokematon hävittäjälentäjä. Hän joutui kuitenkin ensimmäisten joukossa tositoimeen neuvostoliittolaisten pommikoneiden pommittaessa Heinolaa. Lampi selviytyi tulikasteestaan loistavasti, saaden tililleen sodan ensimmäiset ilmavoitot. Tämä ilmataistelu sai
runsaasti julkisuutta paitsi tapahtuma-aikanaan, kesäkuussa 1941, myös sodan jälkeen, ja siitä on tehty myös televisiodokumentti.

Lampi osoitti heti olevansa luotettava ilmataistelija, joka aina teki sen minkä pystyi, ja palasi vielä ehjänä takaisin. Lampi kipusi hävittäjä-ässien kunnioitettuun eliitti- joukkoon saavuttamalla jatkosodassa yhteensä 14 ilmavoittoa. Tämä oli alikersantin arvoiselle, suuren osan palvelusajastaan syrjäisellä korpikentällä viettäneelle reserviläispilootille
varsin merkittävä saavutus. Heimo Lammen suhde omaan nimikkosotaratsuunsa, BW-354:ään, oli lähes inhimillisen lämmin ja rakastava. Brewsterillä Lampi lensi vuoden 1944 kevääseen asti, jolloin hänenkin yksikkönsä sai alleen modernit Messerschmitt-hävittäjät.
Sotakoneina Mersut olivat kertaluokkaa parempia, mutta niiltä puuttuivat kaikki inhimilliset piirteet, ainakin Lammen mielestä.

Kirja on kooste Heimo Lammen sodan jälkeen useisiin eri julkaisuihin kirjoittamista artikkeleista, joissa painotus on Lammen Brewster-kaudessa. Lampi on sujuvasanainen kirjoittaja, jonka tekstiä on ilo lukea. Hän kuvailee satuttavasti kokemuksiaan ja tuntojaan niin ilmavoittojen aiheuttamasta riemusta kuin kuolemien aiheuttamasta surusta.
Kirja päättyy kuvauksiin sodan lopun äärimmäisen väsyttävistä taisteluista Mersuilla lukumäärältään musertavan ylivoimaista vihollista vastaan.