Runokokoelmassa tuodaan julki tämän päivän työväenluokkaista vastakulttuuria ja toisinajattelua. Runot ovat yhteiskunnallisesti kantaaottavia. Niissä vastustetaan ja kritisoidaan avoimesti tämän päivän yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuutta ja sitä ylläpitävää kansallista ja kansainvälistä kapitalismia. Säkeet eivät kiertele tai kaunistele todellisuutta eivätkä myöskään hunajoi sitä. Runot edustavat tyylisuunnaltaan proletaarista käyttörunoutta. Näiden runojen arjen sanataide on kirjoitettu käyttöä varten – maailman muuttamiseksi. Runoihin ei sisälly mitään mystistä tai monitulkintaisuutta. Tekstien aihepiirit liikkuvat vallankäytössä, vähäosaisuudessa, vammaisuudessa, mielenterveysongelmissa, ikääntymisessä, työttömyydessä, ihmisarvossa ja yhteiskunnasta syrjäytymisessä. Vaikka useat kokoelman runoista vaikuttavat synkiltä, runoilija ei ole menettänyt optimismiaan oikeudenmukaisen yhteiskunnan saavuttamiseksi. Kapitalismi ei voi olla ratkaisu sellaiseen siedettävään, ihmisarvoiseen elämään maapallolla, joka takaisi jokaiselle ihmiskunnan jäsenelle perus- ja ihmisoikeudet.