Runokokoelma kertoo runoilijan omista havainnoista ja kokemuksista hänen matkustaessaan maailmalla tai hänen pohtiessaan maapallon kansalaisena maailman tilaa. 1970-luvulla Tukholman rautatieasemasta muodostui hänelle kesäisin tärkeä portti Eurooppaan suuntautuneille antoisille junamatkoille. Hän reilasi rinkka selässään Tukholman keskusrautatieasemalta Tanskaan, Hollantiin, Saksaan, Ranskaan, Espanjaan, Portugaliin, Italiaan, Unkariin ja Jugoslaviaan. Jouluisin hän sitä vastoin lensi eri puolille laajaa Neuvostoliittoa ystäviensä kera, koska maassa ei vietetty joulua. 1980-luvulla hänen rautatievaelluksensa laajenivat koskemaan Saksan demokraattista tasavaltaa, Puolaa, Tšekkoslovakiaa, Ukrainaa, Bulgariaa ja Kreikkaa. Hän kävi myös kaksi kertaa pitkällä polkupyöräretkellä. Ensimmäisellä hän ylitti Tatran vuoriston fillarin satulassa. Toisella reissulla hän polki New Castlesta Dubliniin ja takaisin. Saman vuosikymmenen lopulla hänelle tarjoutui mahdollisuus tutustua syvällisesti Latinalaiseen Amerikkaan. 1990-luvulla runoilija isääntyi ja ryhtyi kesäisin kiertämään perheensä kanssa Eurooppaa. Kaikki hänen kohtaamansa kulttuurit ja kansat ovat avartaneet hänen ihmismieltään sekä kohentaneet hänen ymmärrystään. 2010-luvulla runoilija on edelleen tien päällä. Kun mikään tie ei perille vie, on löydettävä silta, joka yhdistää tiet.