Väitöskirjassa tutkitaan yritysten vapaaehtoista kestävän kehityksen raportointia. Tutkielma tarkastelee kriittisesti yritysten käyttämää retoriikkaa ja osoittaa, että yritysmaailma hyödyntää kestävään kehitykseen liittyviä puhetapoja edistääkseen omia tarkoitusperiään ja parantaakseen toimintansa yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä. Väitöskirjassa kyseenalaistetaan kestävän kehityksen raportoinnin merkitys ja arvioidaan nykymuotoisen raportoinnin lähinnä vahvistavan vallitsevaa yhteiskunnallista järjestystä ja liike-elämän vaikutusvaltaa.

Yritystoiminnalla on nykyisessä yhteiskuntajärjestelmässä keskeinen rooli, mutta samaan aikaan sen nähdään aiheuttavan yhteiskunnallisia ongelmia ja heikentävän luonnonympäristön tilaa. Useat yritykset korostavat toimivansa vastuullisesti ja pyrkivänsä edistämään kestävää kehitystä. Pääosa suurista yrityksistä sekä Suomessa että kansainvälisesti julkaisee vuosittain yhteiskuntavastuun tai kestävän kehityksen raportin, jossa kuvataan yrityksen toimintaa ympäristö- ja sosiaalisista näkökulmista. Tällaisen raportoinnin on ajateltu lisäävän yritystoiminnan läpinäkyvyyttä ja siten edistävän demokratiaa. Väitöskirjan johtopäätöksenä kuitenkin arvioidaan, että yritysten vapaaehtoisessa kestävän kehityksen raportoinnissa on sittenkin enemmän kyse reagoinnista ulkoisiin paineisiin kuin merkittävästä muutoksesta yritysten tilivelvollisuudessa tai läpinäkyvyydessä.

Väitöskirja koostuu johdantoluvusta sekä kolmesta kansainvälisissä referoiduissa aikakauskirjoissa julkaistusta artikkelista. Tutkimukset on tehty laadullisilla menetelmillä ja niissä tarkastellaan sitä, miten yritykset kuvaavat itseään ja toimintaansa julkaisemissaan raporteissa. Väitöskirja luo historiallisen katsauksen eräiden suomalaisten yritysten raportointiin ja siihen, miten ne ovat hyödyntäneet retoriikkaa kuvatessaan oman toimintansa ympäristövaikutuksia. Raportointi vaikuttaa myös laajemmin yhteiskunnassa. Se vahvistaa vaikutelmaa, jonka mukaan taloudellisesta kasvusta aiheutuneet ympäristö- ja sosiaaliset ongelmat voidaan ratkaista jatkuvan taloudellisen kasvun avulla liike-elämän johdolla ilman merkittäviä talous- tai yhteiskuntajärjestykseen liittyviä muutoksia.