Tieto määritti tunnetusti valistuksen vuosisataa, mutta mitä sillä 1700-luvulla tarkoitettiin? Tiedonsosiologian klassikoiden Peter L. Bergerin ja Thomas Luckmannin mukaan tieto rakentuu sosiaalisten vuorovaikutustilanteiden ja prosessien tuloksena. Tiedon historia kattaa siksi laajemman tiedon muotojen kirjon kuin tieteen historia. Siihen kuuluu olennaisesti myös unohtuneiden, harvinaisten ja tuhoutuneiden tiedonmuotojen tarkastelu.

Tietoon liittyi 1700-luvulla olennaisesti hyöty, joka muodosti keskeisen osan vapaudenajan ruotsalaista kulttuuria erityisesti 1730-1760-luvuilla. Hyödyllinen tieto johdatti myös oikeanlaiseen oppiin ja elämäntapaan.

Hyödyllisen tiedon piirit -teoksessa viisi kirja- ja kirkkohistorian tutkijaa analysoi tietoa ja tiedon verkostoja. Esille nousevat kysymykset oikeudesta tietoon ja sen välittämiseen, tiedon ja uskon suhde sekä tiedon levittämisen moninaiset pyrkimykset esimerkiksi lastenkirjojen, almanakkojen ja Pro Fide et Christianismo -seuran julkaisujen muodossa. Teoreettisista lähtökohdistaan huolimatta teos tarjoaa runsaasti yleistajuisia virikkeitä tiedon merkityksen pohtimiseen totuudenjälkeiseksi kutsuttuna aikanamme.