Väitöskirjassa tutkitaan työssä käytettyä ongelmanratkaisua ja matemaattista tietoa. Tutkimuksessa seurataan maanviljelijöiden työtä tiloillaan ja puuseppien työtä pajoissaan. Tutkimus keskittyy osallistujien näkemyksiin työssään kohtaamista ongelmanratkaisutilanteista sekä matemaattisesta tiedosta, jota he työssään käyttävät. Väitöstutkimuksen pääkysymykset ovat seuraavat: Millaista matematiikka maanviljelijät ja puusepät käyttävät työssään? Millaisia ongelmanratkaisutilanteita maanviljelijät ja puusepät kohtaavat työssään? Miten ongelmanratkaisutilanteet vaikuttavat muihin työhön liittyviin prosesseihin?

Tutkimus on kolmeosainen. Ensimmäisessä osassa tutkitaan sellaisia luonnollisia tilanteita, joissa matematiikan käyttö ei ole ilmeistä. Näiden tilanteiden analyysi painottuu prosesseihin, joita maanviljelijät käyvät tilanteissa läpi. Tutkimuksen toisessa osassa selvitetään, millaista matematiikkaa puusepät käyttävät ammatissaan ja millainen rooli työssä on ongelmanratkaisulla. Tutkimushavainnot on tehty sellaisissa tilanteissa, joissa matematiikan käyttö on ilmiselvää, kuten puusepän pajatyöskentelyssä. Kolmas tutkimus valaisee ongelmanratkaisuprosessin merkitystä luovassa suunnittelutyössä.

Analyysi osoittaa, että vaikka ongelmanratkaisuprosessissa ja luovassa prosessissa on yhtäläisyyksiä, ne eivät ole identtisiä. Tulokset tukivat oletusta, että luovan prosessin ehtona on tilanteen uutuus ja ensikertaisuus, samalla tavalla kuin toteuttamiskelpoisuus on ongelman ratkaisun ehto. Ongelmanratkaisuun vaikuttavat suunnitteluprosessiin käytetty aika, tarkkuus ja edistyminen. Tämä tutkimus tuo esiin uuden tavan tarkkailla ongelmanratkaisun merkitystä luovan prosessin ja suunnittelun välisenä toimintana.