Teoksessa käsitellään erilaisten luontokuvausten ja ympäristötekstien monimuotoisuutta ja monitulkintaisuutta ekokriittisen kirjallisuudentutkimuksen näkökulmasta. Millaisia merkityksiä luonnolle on annettu erilaisissa teksteissä eri aikoina? Miten erilaiset kertomusmuodot, kielikuvat ja esitystavat jäsentävät käsityksiämme fyysisestä ympäristöstä? Entä minkälaiset retoriset keinot saavat meidät mahdollisesti suhtautumaan yhteiseen maailmaamme uusilla tavoilla? Kokoelman artikkelit käsittelevät erilaisten robinsonadien historiallisesti muuttuvia luontokäsityksiä, uudemmassa fantasiakirjallisuudessa esiintyviä ekofeministisiä äänenpainoja, Tove Janssonin Muumi-kirjojen maailmaa ekopsykologisesta näkökulmasta, 1970-luvun suomalaisen lasten kuvakirjan ympäristötietoisuutta, amerikkalaisen kirjallisuuden maskuliinista erämaakuvauksen traditiota sekä suomalaisen suoympäristön valokuvadokumentaarista kuvausta.