Tiivistelmä: Hoivapalvelujen rahoittamisen kannalta olennainen asia on oman varautumisen ja yhteiskunnan velvollisuuksien välinen raja. Yksilöiden omaa vapautta ja vastuuta hoivasta lisäämällä voidaan myös palvelutuotantoon saada muutoksia. Eräs ratkaisu olisi, että julkinen sektori tarjoaisi perushoivapalvelut ja yksityinen sektori tarjoaisi rahoitusmuodon ja ne yksilölliset hoivapalvelut, joita ihmiset kokevat tarvitsevansa perushoivan lisäksi. Yksityisen rahoituksen puolella pitkäaikaissäästämisen tavoitetta tulisi laajentaa eläkeiän tulojen täydentämisestä kohti hoivan rahoittamista. Yksi mahdollinen ratkaisu on hoivavakuutuksen ja pitkäaikaissäästämisen yhdistäminen siten, että pitkäaikaissäästämisen veroedut kytkettäisiin ainakin osittain yksilöllisten hoivatarpeiden rahoittamiseen. Pitkäaikaissäästämisellä kerättyjä varoja voitaisiin sitten kanavoida hoivavakuutukseen, joka toimisi vapaaehtoisen yksityisen ja yksilöllisen hoivan rahoituksen instrumenttina. Mikään yksityisen puolen innovaatio ei pysty ratkaisemaan hoivan yksityisen rahoituksen problematiikkaa ilman yksityisen järjestelmän toimivaa niveltymistä julkisesti rahoitetun hoivajärjestelmän kanssa. Lisäksi ensiarvoisen tärkeätä hoivavakuutuksen yleistymisen kannalta on eri kuntien erilaisen palvelutarjonnan ja erilaisten käytäntöjen yhdenmukaistuminen.