Kristiina Lähteen toinen runokokoelma Bunsenliekki pohtii ihmisen ja luonnon, kulttuurin ja kaaoksen vastakkainasettelua ja limittymistä.

Lähde tarkastelee katoavaisuutta ja muutosta, liikettä kurittomuudesta kuriin ja takaisin. Jo silloin, kun meri velloi vapaana, se osasi odottaa tulevaa: "Jos sukelsi silmät auki, saattoi erottaa pohjassa asemakaavan: / torin, tehtaanportin, teatterin ja maanmittarit tähyilemässä nurkalta toiselle."

Luonnosta on tullut paikka, retkeilykohde. Sitä katsotaan kiikareiden ja maanmittauslaitteen linssin läpi. Se taulukoidaan ja tallennetaan, suhde siihen on kartoitettava. Luonto ei kuitenkaan suostu asettumaan lokeroonsa.

Bunsenliekin runot ovat kriittisiä ja oivaltavia, pohjavireenä sykkii musta huumori. Kokoelma tarkastelee sarkastisesti ihmisen luomuksia: taidetta, tiedettä ja sotaa. Ihminen tietää mitä tekee: "delfiinit ovat puolellamme / avaruus takapihamme / meillä on jumala / osakesalkussa ja jos viholliset / puuttuvat, luomme ne / ."

Luonto ei ole ihmisluonnosta kadonnut, henkiinjäämistaistelua käydään puku päällä.

Kristiina Lähteen toisen kokoelman runot sijoittuvat Helsingin edustalla sijaitsevaan Harakan saareen. Harakka on luonnonsuojelualue ja sillä on takanaan pitkä sotilashistoria 1800-luvun venäläismiehityksestä puolustusvoimien kemiallisen koelaitoksen toimintaan 1900-luvulla.