Mettäkaffel

Hulta,
sanno Tapio ja laitta
sinise ja mustan kupin takasi reppu,
tekisiks mul pannumyssy,
semse lamppankarvase,
eskimokoiravillase,
lunnimuatose.
Jos mää lähren täält enne,
sin misä juttuje mukka o
viherkäisel niityl levitet filtti mul valmiiks
ja tuattu fatilline vett vilvotteluks,
piräissin kaffen kuuman
sunt varrotes.


Heli Laaksosen (s. 1972 Turussa) nousu runoilijana koko Suomen suosikiksi on maassamme ainutlaatuinen ilmiö. Hänen vuonna 2000 ilmestyneestä esikoiskokoelmastaan Pulu uis muodostui nopeasti kansallinen klassikkoteos.

"Teosta nauraa ääneen, mutta yhtä hyvin runot saavat tunteiden sumeat ja seisahtuneet vedet uudelleen liikkeeseen", Länsi-Suomi-lehti kirjoitti Laaksosen toisesta kokoelmasta Raparperi-syrän.

Runokokoelma Sulavoi täyttää kaikki kahden ensimmäisen kokoelman herättämät odotukset. Lounaismurteella kirjoitetut, arjen iloista ja suruista sekä ilkikurisesta ironiasta keitetyt runot liikuttelevat taitavasti lukijan tunteita.

Laitilassa asuva Heli Laaksonen tunnetaan myös valloittavana esiintyjänä: "Elätän itten kirjottamal runoi ja viuhtomal ympärs Suamemaat kertomas, et mää kirjota runoi."

Äänikirja Jänes pussis, jossa Laaksonen lukee runoja ensimmäisistä kokoelmistaan, on Suomen kaikkien aikojen suosituin äänikirja; sen menekki hipoo jo kultalevyrajaa.

Laaksonen on julkaissut myös kolumnikirjan Sekaherelmäpuu ja toimittanut Markus Siltamäen kirjoittaman Laitilan murteen sanakirjan. Runokokoelma Maapuupäiv syntyi yhdessä virolaisen Jan Rahmanin kanssa.